Kuten otsikko paljastaakin, Loppu tuli :'(.
Kone, jossa simssi oli, sekosi totaalisesti. No, isovanhempani pisti sen uuteen uskoon, mutta kun en osaa ottaa varmuuskopioita (:'[), niin joudun lopettamaan :'(,
Aloitan mahdollisimman nopeasti uuden :).


                              - Chocolatebear :)

Kerron tässä alussa, että minun oli pakko luoda Claire uudelleen, sillä kun vaihdoin korvaavat, Claire oli jotain aivan muuta, kuin sen pitäisi olla. :D Niin, ja kerron minä-muodossa. Kerrompa, että kone, jossa simssini on, hänen omistajansa kanssa
minulla tuli kinaa, ja olin lisännyt tänne vasta pari kuvaa, joten kestäkää :'(.



Istuin penkillä paistatellen päivää. Hän mainitsi ruskeahiuksisen naisen..
Pääni oli hieman kipeä. En kuitenkaan ajatellut mennä mihinkään. Odottaisin naista
vaikka kuolemaan asti, jos se olisi tarpeen.



Avattuani silmät huomasin sen; Ruskeahiuksisen naisen!
"Päivää, Neiti. Lähdetään heti." Nainen sanoi, ja lisäsi vielä "Sanokaa minua toki Penelopeksi.".
"Selvä.." Sanoin ja nousin ylös.



"Mennäänkö?" Penelopeksi esitellyt nainen sanoi.
"Kyllä juu, mennään!!" Sanoin ja lähdin kävelyyn.



Matkalla.
"Kuka sinua odottaa kotona?" Kysyin rohkeasti.
"Avomieheni, sekä muistot lapsestamme" Penelope sanoi.
"Muistot.. Onko hän .. ?" Kysyin vielä.
"Kyllä. Siitä on jo niin kauan, monta monituista vuotta!" Penelope kertoi.
Pian talo näkyikin. Astuimme sisään.



"Tulit jo, Penelopeni!" Mies sanoi.
"Kyllä, Marcos!" Penelope sanoi ja heittäytyi miehen kaulaan.
"Kenet toit mukanasi ?" Marcos kysyi.
"Tiedäthän, kerroin sinulle ! *supisupi*" .
Katsoin heitä. Tunsin, kuinka kurkkuuni nousi pala.
Mies katsoi minua, ja vinkkasi kuin merkiksi jostain.


Kerron nyt sitten, että minullahan on oma elämäni :D , joten päivitystahdista en enää tiedä.
Mutta KOMMENTTEJA SAATTE, tai siis voisitte JÄTTÄÄ! >:D

 
Uusi tarinani!

>Lukemaan tästä tarinaani <

Seuraavan luvun tulemisessa kestää, sillä olen tekemässä tämän rinnalle uutta tarinaa, Joten päivitystahti on hitaampi.
No, yritän kuitenkin väsertää tänne sitten linkin, sekä kertoa, milloin seuraava osa ilmestyy.

(Kuvan laatu saattaa olla huonompi, kuin aijemmin)



Clairelle soiteltiin paljon pilapuheluita, kuten asioista, mitä hän mainostaa
mallin työssään. Eräänä iltana kuitenkin Claire tiesi, että tämä puhelu ei
ollut pilaa.
"Claire"
"..."
"Haloo?"
".. Mene hautausmaalle, saat vastauksia, apuasi kaivataan"
*Joku puhelimen toisessa päässä lopettaa"




Claire laski puhelimen alas ja jäi tuijottamaan puhelinta.
Täytyykö mun oikeasti mennä hautausmaalle? Kuka muka siellä mun apua tarvis?
Claire kuitenkin päätti, että hän haluaisi selvittää asian, ja lähtisi mahdollisimman pian.



Claire juoksi heidän makuuhuoneeseensa nopeammin, kuin osasi odottaakaan.
"Kuule, mä menen käymään..*köhköh* kaverilla" Claire valehteli, sillä eihän hän nyt
haluaisi, että Matthew alkaisi kyselemään vastauksia, joista hän ei tiennyt mitään.
"Milloin tuut takas?" Matthew kysyi ja painoi katseensa lattiaan.
"Noo.. Taidan olla yötä." Claire sanoi ja juoksi pois, Mutta kääntyi vielä ovella sanoen:
"Rakastan sua, nähdään aamulla".



Claire puki toiset vaatteet ylleen, ja lähti juoksien pois talolta.
Hän juoksi, juoksi, juoksi, juoksi kunnes viimein..



..Hän saapui hautausmaalle.
"Onkohan tämä ihan hyvä idea?" Claire empi hetken. "mutta, ehkä tämä on vastaus synnyinperääni.". Hän lähti kävelemään sisään.



Pian hän oli erään hautakiven edessä. Hän luki ääneen tekstin: "Herää kuolleista,
oi suuri mahti". Pian hän tajusi kuitenkin, että hänen ei olisi pitänyt lukea sitä.



Pian haudasta nousi tummahiuksinen
nainen vaaleassa ihossaan - sekä vaatteessa.



Claire pelästyneenä astui pari askelmaa taaksepäin. "Ku-ku-kuka olet?"  Claire pystyi
juuri ja juuri sanomaan. "Etkö tunnista minua? Äidin rakas tytär, olet kasvanut! viimeksi-"
Nainen sanoi ja oli melkein lopettamassa lauseensa, mutta Claire keskeytti tämän.
"Äiti? mutta- äitinihän kuoli synnytyksessä!". "Ei, minut murhattiin. Isäsi, tai no
,siis puoli-isäsi sai työmääräyksen tappaa minut, oikea isäsi elää yhä."
"Oikea isäni?" Claire ei osannut sanoa enempää, paitsi vielä yksi lause hänen suustaan
tuli: "Onko täällä isoäitini?".



Nainen vilkuili ympärilleen hetken, ja sitten astui askeleen eteempäin.
"Ei, ainakaan ketään joka olisi meille sukua. Mutta sinun täytyy tietää tämä:
Uskon, että sinä joudut vielä kärsimään kihlattusi vuoksi. Tiedän sen, sillä et
näe hänen lävitseen. Mutta nyt, sinun täytyy palata takaisin. Eräs nainen tulee
luoksesi, hän vie sinut turvaan. Hän vie sinut kauas pois. Hän tekee sinusta uuden
naisen. Hänen luonaan on mies,
joka on sinulle se valittu. Tunnistat naisen siitä, että hänellä on ruskeat hiukset." Tämän sanottuaan nainen katosi.

                                                                                                                                                              

Anteeksi, osa on lyhyt. Mutta minulla on siihen yksi syy:

1. Minulla ei erityisemmin ollut materiaalia tätä osaa tehdessä. (seuraava osa on pitempi, lupaan ^^)